Lumilautailu

Leon De Wolffin ja Hollannin lumilautailun mestarin Thedo Remmelinkin kirja Lumilautailu on 110-sivuinen kovakantinen kirja, joka kertoo erilaisia vinkkejä lumilautailuun ja välineiden huoltoon. Kirjan kannesta selviää hyvin mistä on kyse. Siinä on kuva Thedo Remmelinkistä lumilautailemassa ja siinä lukee isolla tekstillä lumilautailu. Näiden ohjeiden ohella tekstin vieressä on myös hyvin havainnollistavia kuvia ja piirroksia. Näiden avulla pystyy paremmin ymmärtämään mitä tekstissä yritetään sanoa.
               Kirjassa on selkeästi jaettu yksitoista lukua, johdanto, lumilautailuvälineet, turvallisuus, välineiden huolto, missä voi lumilautailla, käytännön lumilautavinkkejä, hissit, käännökset, syvä lumi, kumparelasku, halfpipe ja freestyle sekä slalom. Näihin sisältyy hyvin monipuolista ja yksityiskohtaista tietoa jokaisesta aiheesta. Kirja on jäsennelty mielestäni hyvin, se alkaa perustiedoista, jotka ovat suunnattu enimmäkseen aloittelijoille. Eteenpäin siirryttäessä tulee monimutkaisempaa tietoa, jotka ovat taas suunnattu jo vähän kokeneemmille lautailijoille. Kirja alkaa johdannolla, jossa kerrotaan ensin minkälaista lumilautailu oli ennen ja minkälaista se on nykyään. Sitten kerrotaan mitä kirja sisältää ja viimeisimpänä on vähän tietoa kirjan kirjoittajista. Viimeisellä sivulla on samanlaista tietoa mitä on koko kirja täynnä eikä siinä ole mitään erikoista lopetusta ja sen takia tuntuu, että kirjasta jää puuttumaan jotakin.
               Kirja antaa aiheesta hyvin monipuolista tietoa ja sitä pystyy ymmärtämään, vaikka ei olisi ikinä ennen edes koskenut lumilautaan. Kirjan aihe on minulle sinänsä tutu, että olen itse lumilautaillut ja omistan lumilaudan. Silti jokaisessa kappaleessa oli minulle täysin uutta tietoa. Varsinkin viimeinen kappale oli minulle täysin uutta, koska en ollut sen kappaleen asioista koskaan kuullutkaan. Siinä kerrotaan erilaisista pujottelutyyleistä kuten suurpujottelu ja erikoispujottelu. Teos ei muuttanut käsitystäni lumilautailusta, mutta se laajensi käsitystäni siitä.
               Teoksen on kirjoittamisessa on ollut mukana kaksi henkilöä. Itse kirjassa ei lue tietoa kirjoittajista kovin paljoa ja netissäkin suurin osa tiedosta on kirjoitettu hollanin kielellä. Leon De Wolffin nimellä löytyy englanninkielinen Wikipedia sivu, jossa on kaksi lausetta. Näistä selviää, että Leon De Wolff on kuollut kolme vuotta sitten. En usko, että Leon De Wolff tietää kauheasti lumilautailusta, mutta Thedo Remmelink tietää paljon enemmän.
               Tiedon lähteenä teokselle on toiminut Thedo Remmelink. Hän on hyvin kokenut lumilautailija ja tietää lumilautailusta paljon, joten pitäisin häntä luotettavana tiedon lähteenä. Vaikka teoksen lähde onkin luotettava niin teos on kuitenkin 27 vuotta vanha, joten jotkin asiat kirjassa eivät välttämättä pidä täysin paikkaansa. Kirjassa oli faktaa enkä lukiessani huomannut, että kirjoittajan mielipiteitä olisi esiintynyt kirjassa. Kirja antaa tasapuolisen kuvan lumilautailusta ja ei siitä voisi oikeastaan puolueellista kuvaa antaakkaan.
               Kirjassa on neutraalia ja paljon lajiin liittyvää kieltä, mutta kaikki erikoisemmat käsitteet ovat hyvin selitetty. Kirja on suunnattu kaiken tasoisille lumilautailijoille ja siitä kiinnostuneille. Kirja on tehty helposti ymmärrettäväksi varmaan siinä mielessä, että sitä voivat kaikki ymmärtää. Suosittelen kirjaa kaikille ketkä ovat kiinnostuneita lumilautailusta.