Gandhi - Unto Tähtinen

Unto Tähtisen kirjoittamassa ensimmäistä kertaa v. 1970, toista kertaa v. 1989 alun perin nimellä mitä Gandhi todella sanoi) julkaistussa Gandhin elämänkerrassa hän kertoo Gandhin elämänvaiheista kuten myös selittää ja selventää hänen monia ajatuksiaan ja toimiaan, kuten esimerkiksi ei-väkivaltaa, Satyagrahaa (suoraa toimintaa) ja Totuutta.

Teoksen kanteen on asetettu mustavalkoinen kuva Gandhista, hyvin yksinkertainen mutta toimiva valinta joka selkeän yhteytensä aiheeseen nähden voidaan tunnistaa teokseksi Gandhista vaikka kannessa ei lukisikaan mitään muuta.

Kirjassa ei kuitenkaan ole muita kuvia; ei takakannessa, ensimmäisillä sivuilla tai muuallakaan, eikä siinä ole käytetty mitään muita visuaalisia keinoja. Lukemani painos kirjasta oli Into Kustannus Oy:n v. 2013 painama nidottu pokkari.

Osio Gandhin elämänvaiheista on rajattu tilanteisiin/vaiheisiin, joissa Gandhi Oma käsitykseni siitä, miten kirjassa esitellyt ajatukset liittyvät toisiinsa on tämä: Kaikki Gandhin filosofiset, moraaliset ja yhteiskunnalliset käsitykset ja ajatukset kuten myös hänen elämäntapansa juurtuvat hänen uskontoonsa, hänen mukaansa Totuus ontologisena käsitteenä on Jumala, mutta Jumala ei ole persoona, ennemminkin universumissa vallitseva yleispätevä järjestys jonka alaisena elävät kaikki olennot. Moraalit ovat Gandhin keino Totuuden saavuttamiseen. Väkivalta on poikkeus ei-väkivallan yleisestä säännöstä eikä väkivallalla voi pysäyttää tai tukahduttaa väkivaltaa. Gandhi asetti kuitenkin väkivallalle aste-eroja, ylimpänä ja ideaalisimpana on ei-väkivalta, toisena väkivalta puolustajan roolista ja kolmantena ja alimpana väkivalta hyökkääjän roolista ja alistuminen väkivallalle, ja Gandhi pyytää ei-väkivaltaisesti toimivan ymmärtämään ja selventämään eron puolustajan ja hyökkääjän välillä, ymmärtämään puolustajan kannan ja silti toimimaan ei-väkivaltaisesti, sillä uskoo tällaisen kannanoton johtavan nopeammin rauhaan. Gandhi hyväksyy ajatuksen välttämättömästä väkivallasta, mutta jos tilanteessa pystyy toimimaan ei-väkivaltaisesti, on velvollisuus tehdä niin. Perinteisessä ei-väkivallan käsitteessä ei-väkivaltaa on noudatettava väkivallan fyysisten, verbaalisten ja henkisten muotojen vuoksi sanoissa, ajatuksissa ja teoissa, ei-väkivalta koski moraalinormina yksilöä ja kohdistui vain fyysisiin eläviin olentoihin. Gandhin mukaan ei-väkivaltaa kuului toteuttaa monipuolisesti. Sen noudattaminen ei riitä vain ulkonaisesti, vaan sen piti myös muovata ihmisen mieltä siten ettei ulkoisen toiminnan ja sisäisten ajatusten välillä synny ristiriitoja. Gandhi uskoi kastilaitokseen sellaisessa muodossa, jossa ei ollut kastittomia, ja mainitsi sen hyviksi puoliksi työnjakoon ja ammattitraditioihin perustuva korkea ammattitaito, yhteiskunnallinen rauha ja sosiaalinen turvalisuus, koska kasti turvasi toimeentulon vaikeuksien sattuessa. Sen sijaan että valtio takaisi, yhteiskunta takasi toimeentuloturvatulon ja ammattikouluksen suurperheen ja kastilaitoksen puitteissa. Gandhin mukaan kaikkia töitä kuului arvostaa ja palkita tasa-arvoisesti, ja pyrki poistamaan kastilaitoksesta epäkohtana pitämänsä töitten erilaisen arvostuksen ja palkitsemisen.

Kirjan virallinen aloitus esipuheiden jälkeen on ensimmäinen osio Gandhin elämänvaiheista, kirjan ensimmäisestä kappaleesta, joka kertoo Gandhin lapsuudesta ja nuoruudesta, pääasiallisesti hänen vanhemmistaan, uskottavasti sillä perusteella että he ovat olleet tärkeä tekijä Gandhin kehityksen ja ajattelumaailman taustalla. Kirjan virallinen loppu, jota seuraa vielä parin kymmenen sivun pituinen aineisto kertoo Gandhin käsityksistä rauhasta, siitä miten sota on ehdoton paha, miten hän hyväksyy maailman poliittisen yhdistäytymisen ei-väkivaltaisesti, miten rauha saadaan toteutettua vain selvitettyä sen edellytykset, miten sodat saadaan lopetettua vain kun sen syyt ymmärretään ja miten hän arvelee pääsyyn olevan heikompien rotujen riisto, miten väkivallalla ei voida kumota väkivaltaa (kuten jo aiemmin mainitsin) ja miten hän pitää rauhan edellytyksenä jatkuvaa ei väkivallan soveltamista kaikissa kansakunnan sisäisissä sosiaalisissa suhteissa, mutta pelkästään yhdenkin osapuolen kulloinkin ei-väkivaltaan osallistuminen on riittävää.

Teoksesta saa hyvin tiivistettyjä ja määriteltyjä selityksiä Gandhin ideoista ja ajatuksista, siitä mitä monet hänen ideansa tarkoittivat ja miten niitä sovelletaan. Teksti oli kyllä ainakin itselleni välillä jokseenkin hankalaa ymmärtää tai pysyä mukana, mutta en usko tekstissä olevan juurikaan faktuaalisia epäkohtia tai puutteita.

Ottaen huomioon sen, miten vähän tiesin hänestä etukäteen, opin suhteellisen paljon uutta Gandhista ja hänen ajatuksistaan, kuten siitä mitä ei-väkivalta merkitsee ja miten sitä harjoitetaan. Jotkin hieman vähäpätöisemmät asiat Gandhista olivat jo minulle tuttuja entuudestaan, kuten hänen entinen lakimiehen ammattinsa, ja merkittävämmistä asioista, kuten hänen ajatuksistaan minulla oli vain hyvin pinnallinen kuva/käsitys.

Jotkin käsitykseni Gandhista pysyivät kutakuinkin samana, kuten vaikka kuvani hänestä rauhanomaisena, viisaana uskonnollisena, moraalisena ja yhteiskunnallisena ajattelijana, mutta jotkin käsitykseni, ja sen myötä kuvani Gandhista muuttui jonkin verran kun luin hänen suhtautumisestaan esimerkiksi kastilaitokseen tai hänen asettamansa aste-erot ei-väkivallalle, puolustavalle väkivallalle ja hyökkäävälle väkivallalle ja alistumiselle. Näille annetut perustelut ja selitykset olivat kuitenkin sellaisia, jotka sopivat hänen ja hänen kaltaistensa ajattelutapaan, joten kuvani hänestä ei muuttunut radikaalisti.

Valokuvaajan suuri tietokirja - John Hedgecoe

Kirjan kansikuva

  
             Valokuvaajan suuri tietokirja - John Hedgecoe


Luin John Hedgecoen teoksen The Book of Photography eli Valokuvaajan suuri tietokirja. Teos on julkaistu vuonna 2005, mutta tämä on viides painos ja alkupainos julkaistiin vuonna 1994. Kirja itsessään on kovakantinen ja aika iso. Kannessa on hieno kuva jossa oletetusti mies soutaa kauniissa maisemassa. Tämän kuvan alla on muita kuvia esimerkiksi kuva lapsesta ja vuoristomaisemasta.  Sivuja teoksessa on 288 ja kun valokuvauskirja on kyseessä niin sivut ovat melkeinpä kokonaan täynnä valokuvia. Kirjan kuvat tekevät kirjasta visuaalisen kokemuksen ja innostaa valokuvaamaan oikeaoppisesti. Kirjassa vertaillaan kuvia ja kerrotaan mitä virheitä kuvaa ottaessa ollaan tehty. Pidän suuresti kirjan ulkonäöstä ja kuvista. 

Kirja on jaoteltu kuuteen pääosaan. Ihmiset, asetelmat, maisemat, arkkitehtuuri, luonto ja eläimet. Lisäksi kirjassa on johdanto osio joka kertoo kirjan aiheista. Kirjan osiossa "Kamera" kerrotaan filmi- ja digikameran rakenteet ja niiden toiminta. Tämä kyseinen osio käsittelee myös erilaisia objektiiveja ja niiden eroja. "Opi näkemään parempia kuvia" ja "Opi ottamaan parempia kuvia" osioissa nimi kertoo mitä osioissa käsitellään. Kirjan viides painos on lisännyt myös digitaalinen kuvankäsittely osion digikameroiden suosion takia. Kirja sisältää myös osion jonka nimi on "Mikä meni vikaan?". Ja tietokirjalle olennaiset sanasto, hakemisto ja kiitokset. Pääosat käsittelevät niihin liittyvien asioiden kuvaamista ja miten niitä kannattaa kuvata. Esimerkiksi "Ihmiset" osiossa käsitellään alastonkuvia. Miten niitä otetaan ja miten ne saa näyttämään hyviltä.  

Kirjassa on hyvin paljon tietoa ja monelle saattaa ihan perus kameran rakenne ja toiminta olla täysin vieras aihe. Teos kertoo tämän hyvin ja havainnollistaa kameran toimintaa kuvilla joka auttaa ymmärtämään todella hyvin mistä on kyse. Minun mielestä se, että ennen kuvien analysoimista opetetaan aivan perusasiat nimittäin se helpottaa kirjan ymmärtämistä myöhemmin. Minulle esimerkiksi erilaisten objektien toiminta ja tulos valokuvassa oli uutta tietoa. Ja varmasti monelle muullekin kirjan lukeneille. Kirja opetti monelta näkökannalta valokuvaamistaitojani ja varmasti tiedän enemmän nyt miten otetaan hienoja valokuvia kuin ennen. Kirjassa analysoidaan ja kuvaillaan eri asioiden vaikutusta valokuviin.

Kirjaa luettaessa ei hirveästi saa tietoa John Hedgecoesta paitsi, että hän on erikoistunut valokuvaamiseen ja kameroihin nimittäin hän tietää niistä hämmästyttävän paljon. Hedgecoe kertoo aiheista ammattimaisesti eikä mielipiteillään. "Objektiivin tärkeimmät säätimet ovat tarkennuksen ja himmennysaukon säätörenkaat. Useimmissa objekteissa on lisäksi etäisyysasteikko, joka kertoo kuvaajalle tarkennusetäisyyden, ja monissa terävyysalueasteikko, joka osoittaa terävänä toistuvan alueen rajat." Teos on hyvin faktapohjainen perusasioiden kanssa, mutta kuvien analysoimisessa voi kuvaa katsoa tietenkin monelta näkökulmalta.

Voisin väittää, että joka sana kirjassa on totta. Teksti on hyvin uskottavaa ja kirjan loppusivuilla on lähteet tietoihin. Lähteitä ovat esimerkiksi: C.Z. Scientific Instrumens, yksi maailman johtavista kameramerkeistä Canon, toinen suuri kameramerkki Nikon ja monia muita. Pidän itse näitä lähteitä hyvin luotettavina. Kirjasta on tehty viisi eri painosta vuosien mittaan, joten pienet virheet on varmasti korjattu uusien painosten mukana. En itse löytänyt kirjasta mitään epäilyttävää tai mitään, joka voisi olla virheellistä tietoa. Ja en uskoisi että Hedgecoe kirjoittaisi virheellistä tietoa, sillä hän on kuluttanut kirjan tekoon useita satoja tunteja uskoisin. Vakuuttavinta on se, että itse Hedgecoe on ottanut kaikki kirjan kuvat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. 

Hedgecoe on varmaan suunnannut teoksensa niille, jota valokuvaus kiinnostaa edes vähän. Valokuvaus saattaa kuulostaa tylsältä, mutta siihen liittyy niin paljon enemmän kuin se kännykkäkameran napin painallus. Itse suosittelisin kirjaa kelle tahansa aiheesta kiinnostuneille.  

Juha Kylmä "Jousimetsästys"

Valitsin kirjakseni Juha Kylmän "Jousimetsästys". Kirjan aihe on mielestäni kiinnostava ja itselleni hyödyllinen, koska aion suorittaa metsästystutkinnon ensi vuonna. 

Juha Kylmän "Jousimetsästys" on 210-sivuinen kovakantinen tietokirja, joka on julkaistu vuonna 2010. Kirja on johdanto jousimetsästyksen perusteisiin. Se kertoo lajin monista puolista informatiivisesti ja selkeästi. Kirja kertoo myös paljon tauluammunnasta jousella. Etukannessa Kylmä itse poseeraa lumisessa metsässä taljajousi viritettynä, ja takakannessa on kuva hänen ampumastaan metsosta. Takakansi sisältää myös Ari Koltiaisen ja Dave Holtin kommentteja kirjasta sekä tiivistelmän kirjan rakenteesta. Teos on todella helppolukuinen, vaikka se sisältää painavaa asiaa. Kirjaan on valittu paljon hyödyllisiä kuvia. Lähes kaikista kirjan aiheista on lisätty kuva tai taulukko, mikä helpottaa asian ymmärtämistä. 

Juha Kylmä on yksi Suomen tunnetuimmista jousimetsästäjistä. Hän on kiertänyt ympäri maailmaa ja pitänyt lajia yllä Suomessa ja Euroopassa. Kirjailijana hän ei ole kovin tunnettu, sillä "Jousimetsästys" on hänen ainoa teoksensa tähän mennessä. Mielestäni Kylmä on kirjassaan luotettava ja asiantunteva. Hän kertoo asioista hyvin puolueettomasti ja selkeästi sekä käyttää myös erilaisia lähteitä apunaan. 

Mielestäni kirjan aiheet on rajattu hyvin. Kirjan alkaa johdannolla, joka kertoo jousiammunnan perusteista. Ensimmäinen osa kertoo yksinkertaisemmista asioista, kuten varusteiden valitsemisesta, harjoittelusta ja metsästyksen perusteista. Toinen osa keskittyy haastavampiin asioihin, kuten nuolten rakentamiseen ja niiden ominaisuuksiin.  Kirjan asiat eivät suoraan liity toisiinsa. Luvut ovat kuin tietoiskuja jousimetsästyksen eri asioista. Kirjan voi avata mistä vaan luvusta ja tiedon ymmärtää lukematta aikaisempia lukuja. 

Tiesin jo paljon asioita, joita kirjassa mainittiin, esimerkiksi varusteista ja lainsäädännöstä. Teoksessa oli minulle myös paljon uutta tietoa, joka muutti myös käsitystäni aiheesta. Kirjassa puhutaan erilaisista metsästystekniikoista, jotka pätevät myös muissakin metsästystyyleissä. Kylmä kertoo näistä hyvin tarkasti myös kokemuksen perusteella. En ollut edes tullut ajatelleeksi joitakin asioita, mitä kirjassa mainittiin, kuten tuulen suunnan vaikutus metsästyksessä. Jos kuljet myötätuulen mukana, hajusi kantautuu kilometrien päähän, etkä pääse lähellekään saalista. Tai se, että laukaisuhetkellä eläin kuulee jousen jänteen napsahduksen, ja ehtii reagoida siihen koukistamalla jalkojaan loikkaa varten, minkä takia pitää tähdätä alemmaksi.  

Kirjassa on paljon tietoa nuolien käyttäytymisestä, ja niiden rakentamisesta. Nuoltenrakennus on jousimetsästyksessä tai kilpailullisessa jousiammunnassa tärkeä taito, koska se takaa nuolten yhteensopivuuden jousen kanssa. Jousimetsästys tai pelkkä jousiammunta itsessään on paljon monimutkaisempaa kuin ennen luulin, vaikka olin harrastanut sitä jo pitkään. Lajiin liittyy paljon hienosäätöä, jopa enemmän kuin ruutiaseisiin verrattuna. Jousiase pitää säätää eri tavalla jokaisen ampujan tyylin mukaan. 

Kylmä kertoo jousimetsästyksestä monikymmenvuotisen kokemuksen ja hankitun tiedon avulla. Kirjan tieto on mielestäni luotettavaa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Osa tiedosta on vanhentunut. Esimerkiksi lainsäädäntö on muuttunut kirjan julkaisun jälkeen. Kylmä erottelee mielipiteet faktoista hyvin. Hän käyttää kirjassaan eri lähteitä ja kertoo samalla omia mielipiteitään asiasta hyvin neutraalisti. En huomannut kirjassa paljon puolueellisuutta. Teksti on mielestäni hyvin tasapuolista ja todenmukaista. Kylmä kertoo jousimetsästyksestä hyvin selkeästi ja yksityiskohtaisesti. Kirja selittää kaiken tarpeellisen tiedon lajia varten. Kirja on suunnattu aloitteleville jousimetsästäjille, mutta se soveltuu myös tauluammuntaa harrastaville. Suosittelisin kirjaa kaikille aiheesta kiinnostuneille ja niille jotka harkitsevat lajin aloittamista.